Sinkku on jo sanana vastenmielinen. Sinkku, single, yksin, ainoa, puutteellinen. Sinkkuus liitetään Cosmopolitanin seksiartikkeleihin ja uudenvuodenpirskeiden flirttioppaisiin. Sinkkuus liitetään epätoivoseen miehenmetsästykseen baareista, runsaaseen juhlimiseen ja ihmisiin joille uusi paita tuo saman tyydytyksen kuin hyvä ruoka. Käsi ylös kuka oikeasti elää sellaista elämää? Totuus on et parittomana elämä on joskus pirun yksinäistä ja ahdistavaa. Ei sen tarvii olla mut aika usein se semmosta on. Yksinäisiä iltoja teekuppi kädessä ikkunan ääressä miettien elämää ja sitä miten taas meni pieleen. Haaveilua nukkumaanmennessä et se ykskin oli niin söpö, josko sitä kiinnostais. Huurteisia baari-iltoja joista tulee kylmässä lumisateessa kotiin ja miettii miten omituista porukkaa baareissa liikkuukaan ja sitä seuraava krapulapäivä jollon olo ei ole pelkästään yksinäinen vaan myös fyysisesti pahoinvoiva. Tai hetkiä kun kaikki tilaisuudet on pariutuneet only ja istut yksin kotona tärkeenä juhlapäivänä ku muut juhlii pareittain vaikkapa uutta vuotta. Tällasina hetkinä on vaikeeta nähdä sinkkuudessa yhtään mitään positiivista.

Toki sinkkuus ja siihen liittyvä vapaus on ajoittain todella mukavaakin. Saa luvalla jättää epämääräsiä alusvaatekasoja lattialle, haisevat tiskit haisemaan vielä päiväksi ja levittää vaikkapa kolmitasosen naamiohoidon kasvoille ilman että kukaan arvostelee tai tarvitsisi edes miettiä että mitäköhän sekin uusi kumppani tommosesta sotkusta ajattelee. Saa nukkua siinä ihanassa minni hiiri-yöpuvussa joka on yhtä eroottinen ku Timo Soini borat-uikkarissa ja levittää kuulemma pahanmakuista yövoidetta kasvoille. Saa kattoa niin paljon Gilmoren tyttöjä ku sielu sietää ja leffaa valitessa voi tosiaan valita ihan mitä itte haluaa kattoa. Hyvinä päivinä maailma näyttää noutopöydältä josta senkuin noukit ne parhaimmannäköset. Kalenteri täyttyy vastasinkkuuntunen kaverin kanssa bilettämisestä, leffaillasta Pretty Womanin kanssa, shoppailurundista josta bongaat ihanan paidan ja uutta hajuvettä.  Voit kattoa ihmisiä innostuneen uteliaasti et oliskohan toi mun tyyliä, onpa söpöt silmät, millanenkohan toi on sängyssä. Voit flirttailla niin paljon ku sielu sietää ilman pienintäkään huonoa omaatuntoa siitä että sulla on söpö mies jolle flirttailla ja sekään ei oikeen tosta sun flirttailusta niin paljon tykkää. Voit puhua ja jutella vapautuneesti niin eksien, vanhojen sutinoiden ku uusienkin tuttavuuksien kanssa ilman et joku kattoo sua mustasukkasesti sivusta.

Joskus se vapaus tuntuu oikeasti hyvältä mut miten selvitä niistä hetkistä kun se ei ole? Toki sitä itekkin tajuaa ettei se fiksua ole kaivata syliin ku edellisestä sylistä on mennyt kolme viikkoa ja edelleenkin itket sen edellisen perään. Mut keho huutaa lämpöä, sänky tuntuu kylmältä yksin, hiukset kaipaa silittäjää ja paras herätys ikinä olis se rakkaan pusu. Ne hetket kun miettii jopa katuen et miks menikään dumppaamaan sen jonkun tai miksei tehnyt sen yhdenkin miehen eteen enemmän. Seuraa mustasukkasen surumielisesti vanhojen säätöjen facebookkia ja lukee kuinka ne flirttailee siellä sua nuorempien ja typerämpien kananpäiden kanssa. Yleensä nää hetket on myös niitä ku kuulee tai näkee et joku vanha sutina tai eksä on löytänyt uuden rakkauden jota ne nii auliisti maailmalle kuuluttaa. Nää hetket on niitä jollon se sinkkuus on pahin kirous mitä maailmasta voi löytää. Hetkiä joista selviää lähinnä kuuntelemalla haikeuksia ja itkemällä. Itkulla on parantava voima.

Oma haikeuslistani on tällä hetkellä tämmöinen:  Klik.