Olet ihastunut johonkuhun ja flirttailette ja vaihdatte katseita toisiinne vähän siellä ja vähän tuolla. Saatatte jopa tapailla. Välillä ollaan yhdessä juttelemassa, tanssimassa ja halailemassa ja välillä taas pelkkää juttelua. Pussaillaan ja hempeillään, saatetaan käydä punkan puolella, ollaan ihastuneita ja kaikki tuntuu hyvältä. Seuraavana päivänä tyyppi tuskin moikkaa tai on huomaavinaan. Olet kummissasi, päätät ristiä tyypin kusipääksi ja viikkoa myöhemmin tyyppi taas lähentelee ja käyttäytyy kuin mitään viikon tunnekylmyyttä ei olisi ollutkaan. Suurin osa meistä on varmaan kokenut kuvatun tilanteen tai vähintäänkin kaverin kokemana vierestä seurannut ? Kyseessä ovat juupas-eipäs -ihmiset. Ihmistyyppi joka tekee toisen ihmisen hermoraunioksi ja saa fiksut naiset pohtimaan ystävien seurassa näiden ihmisten motiiveja. Osa on sitä mieltä että kyseessä on pelimies, osa taas ylianalysoi ja tuumii että tyypillä on vain sitoutumisvaikeuksia. Ah, varmaan naisten käyttämistä termeistä yleisimpiä, sitoutumiskammo - sana jolla kuvataan miestä jota yleensä ottaen ei kovinkaan paljon kiinnosta. Usein ihminen joka tietää mitä haluaa kyllä aktiivisesti tavoittelee sitä eikä junnaa edestakas millon missäkin. Moni sitoutumiskammoiseksi tai "en ole valmis seurusteluun"-tyyppi tapaa muutaman viikon kuluttua ihmisen jonka kanssa yhtäkkiä parannutaankin ja ollaan niin rakastunutta, että. Tuttu juttu?

Mutta kuinka moni voi myöntää itse olevansa juupas-eipäs ihminen pahimmillaan? Käsi ylös?

Voin todeta että MINÄ!

Luin sattumoisin pakkotoisto-palstan sinkkuosiota ja osui silmiin tämä viesti, numero 4818. Osui ja upposi. Tapailee ihmistä joka ei nyt ihan kolahda mutta paremman puutteessa - itsellesi selitellen että toiselle pitää antaa mahdollisuus - jatkaa tapailua. Ei tunnu oikealta mutta päättää antaa toiselle aikaa. (Sivuhuomautuksena todettakoon että harvemmin ihminen joka tuntuu lähinnä tylsältä muuttuu ajan kanssa siksi intohimoseksi prinssiksi josta olet haaveillut, mutta näitäkin on nähty. Jokainen päättäkööt haluaako käyttää aikaansa tutustuakseen näihin.) Kun tyyppi sitten ekojen deittien päätteeksi yrittääkin suudella se tuleekin yhtäkkiä "ihan yllättäen" ja kääntää pois pään. Toiselle sopertaa jotain ajantarpeesta tai siitä kuinka ahistaa osaamatta sanoa miksi. Mitä pitempään sitä tapailua jatkaa, sitä enemmän ahdistus painaa päälle - varsinkin jos toinen vihjailee jostain tapailua suuremmasta. Ja ennemmin tai myöhemmin - yleensä ennemmin - se sitten loppuukin.

Herätys, se ei ole mitään muuta kuin itsensä huijaamista. Jos tyyppi ei kolahda niin se harvemmin ajan kanssa kolahtaa. Jos sitä ei tee mieli suudella niin se ei sitten ole oikea ihminen. Vaikka kuinka toinen tuntuisi unelmien prinssiltä kaikkine muine tavoin - kunnollinen, huumorintajuinen, kiltti mies - ja kaverienkin mielestä siinä on oikea saalis, se on mitä luultavimmin väärä juuri sinulle. Huijaat toista - ja ennen kaikkea itseäsi - jatkamalla tapailua kun se ei tunnu oikealta. Vaikka toisen ihmisen seuraa kaipaakin ja toisen aktiivinen huomionanto kohottaakin itsetuntoa, se ei ole oikein kumpaakaa kohtaan.

Mietin miksi tuota kuviota näkee niin paljon...? Leiki vaikeasti tavoiteltavaa-kin on enemmänkin 90-luvun Mars ja Venus-tyylinen ratkaisu jota kukaan fiksu ei tietoisesti käytä. Suurin osa ihmisistä arvostaa suoraa ja selkeätä toimintaa. Totesin että siihen on luultavasti neljä (4) syytä:

1) Itsetunnon-kohotus - se tuntuu kivalta.

2) Ei tiedä mitä haluaa eikä tunnisteta omia tunteita. Nyrkkisääntö taitaa ikävä kyllä olla se että jos ei tiedä mitä haluaa tai epäröi, niin se ihminen kertakaikkiaan on väärä vaikka kuinka haluaisi ihastua.

3) Kiltteys. Ei millään haluaisi sanoa niin rumasti kuin "olet tosi kiva, mutta tästä ei kyllä taida tulla mitään". Lykkää sen sanomista ja jatkaa sillä aikaa tapailua.

4) Yhteiskunnassa sinkkuus nähdään niin usein jonain kamalana, tilapäisenä tilana, josta pitää päästä hinnalla millä hyvänsä pois. Ei ole hyväksyttävää olla haluamatta suhdetta koska KAIKKIHAN HALUAA SUHTEEN! Ihminen joka valitsee sinkkuuden on itsekäs, tunnekylmä uraohjus joka uhkaa jokaista perheellistä naista ja miestä koska sinkkuhan on moraaliton ja harrastaa riettauksia kaiken kanssa joka liikkuu.

Siten yksi mun lupauksista vuodelle 2011 on olla selkeä ja rehellinen ihmissuhteissa. Jos en halua mitään vakavampaa niin sanon sen silläkin nojalla että menetän sen toisen ihmisen. Lopetan tuon pelleilyn  juupas-eipäs-kylmää-kuumaa -tyylillä koska se on äärimmäisen tökeröä ja usein loukkaavaa sitä toista kohtaan. Mä en ole rehellinen omille tunteilleni jos  tapailen "vähemmän vakavasti" tai olen "pitämässä hauskaa" kun tosiasiassa sisimmässään tietää ettei siitä synny mitään. Kun miettii miten paljon itkuja, hampaidenkiristelyä ja hermoheikkoilua säästyisi sillä että oltaisiin selkeitä siinä mitä halutaan, ihmissuhteet olisi huomattavasti helpompia. 

Selkeys ja rehellisyys ihmissuhteissa on velvollisuus joka meillä jokaisella on. Se on keino tehdä maailmasta hitusen parempi paikka.