Alkuhuomautus: Seuraava tekstinpätkä sisältää pohdintoja seksistä ja seksuaalisuudesta, joten herkempien tai aiheesta kiinnostumattomien ei välttämättä kyseistä pätkää kannata lukea.

Sitä mä olen tänään töissä pohtinut. Voiko ihmisen seksuaalisia kykyjä päätellä ulkonäöstä tai olemuksesta? Sinänsä ulkonäkö itsessään ei kerro mitään, päinvastoin olen kuullut miespuolisten kavereiden sanovan "rumien" eli vähemmän puoleensavetävien naisien olevan "parempia" sängyssä kuin kauniimmat sisarensa. Parempi tarkoittaa tässä tapauksessa aktiivisuutta ja mielikuvitusta. Teoriaksi kerrottiin se että kauniin ei tarvitse todistella mitään ja ulkoisesti epäviehättävämpi yrittää miellyttää paljon enemmän... No, uskoo ken tahtoo.

Mitä edes on hyvä seksi? Yleensä ottaen puhutaan aktiivisuuden olevan hyvää seksissä, ettei kumpikin vaan makaa paikallaan tai hiljaa nytkyttäen vaan käytetään innokkaasti käsiä, suuta, kehoa. Eletään tilanteessa mukana. Samoin viehtymys toiseen ja seksuaalinen kemia on vaatimus mikä tekee samasta ihmisestä maailman tylsimmän toiselle ja toiselle taas parhaimman mahdollisen seksikumppanin. Pelkkä ulkoinen viehtymys toiseen ei tee seksistä hyvää. Pitää olla molemminpuolista vetovoimaa jossa seksistä tulee seksuaalinen leikkikenttä - halutaan vilpittömästi tehdä toiselle hyvää ja nautitaan yhteisestä ajasta pilke silmäkulmassa. Toisaalta liika miellyttämisenhalu ei ole hyväksi vaan tietyllä tavalla hyvässä seksissä saa ja pitää olla vähän röyhkeä, olla kyselemättä toiselta miltä mikäkin tuntuu ja uskaltaa tavoitella siinä sivussa myös omaa mielihyvää. Varsinkin naisilla on uskoakseni tässä paranneltavaa, kulttuurisesti naiset pyrkivät miellyttämään miestä ja historiallisesti katsoen naisilla on ollut seksissä passiivinen rooli - vaimon tehtävä on antaa miehelle kun mies tahtoo. Nainen alistuu, mies ottaa.  Mutta toki mieltymyksiä on monenlaisia ja yksi tykkää yhdenlaisesta, toinen toisenlaisesta. Puhun tietenkin omasta näkökulmastani.

Vietin töissä äärimmäisen mielenkiintosta ajatusleikkiä "millanenkohan toi on sängyssä" ja pohdin ihan puhtaan analyyttisesti, ilman sen kummempia himoja että millanenkohan se tosiaan olisi siellä makuukammarin puolella. Mutta siitä onko ne mielikuvien mukaisia en tietenkään pääse todistamaan, ja harmillisesti en ole aiemmin näitä asioita miettinyt jotta entisiä kumppaneita voisi analysoida. Ehkä pitää uhrautua joskus ihan tieteen nimissä :-)

Omia kumppaneita miettiessä tuli huomattua että kyllä siinä olemuksessa jotain yhtäläisyyttä makuukammaritaitoihin oli, mutta jokseenkin hataria. Jos ilmassa oli molemminpuolista vetoa seksi oli monella lailla todella tyydyttävää. Hieman röyhkeä mies oli röyhkeä myös sängyssä. Toisaalta kiltti ja hiljaisehko mies saattoi yllättää sängyssä todella positiivisesti olemalla rohkea ja kokeilunhaluinen. Pelimies ei ollut pelimies sängyssä, ei täysin ummikko muttei yllättänyt erityisemmin millään lailla. Huumorintajuisen miehen kanssa seksissäkin oli huumoria mukana ja oli ennenkaikkea hauskaa yhdessä. Toisaalta huumori sängyssä vei hieman sitä intohimoa ja flirttailua pois, mutta muuten varsin tyydyttävää. Jos saisin valita niin sänkyäni lämmittäisi herra röyhkeän ja herra huumorintajuisen välimuoto, ripaus huumorintajua röyhkeään makuukammarikäyttäytymiseen muuten kiltiltä mieheltä niin a-vot. :-)

Päivän kysymys kuuluukin: Oletteko huomanneet yhtäläisyyksiä seksin ja olemuksen välillä?