Flirttailu on monen suhteen lisämauste. Varsinkin alkuaikoina se tuntuu tuovan sitä intohimoa ja väkisinkin toisen olemus luo ilmapiirin jossa tulee flirttailtua ja viestittää sitä kautta toiselle siitä vetovoimasta mitä itse tuntee. Päivän pohdinta sen sijaan liittyy parisuhteessa ollessa toisten ihmisten kanssa flirttailuun ja miten siihen suhtaudutaan.

Wikipediassa kerrotaan flirttailusta seuraavaa: Flirttailu eli keimailu on ihmisten välistä vuorovaikutusta, jolla yleensä osoitetaan seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toiseen henkilöön, mutta toisaalta sitä voidaan harrastaa ajankuluksi ilman tavoitteita. Flirttailu voi sisältää ystävällisiä sanoja, kehon ilmeitä tai hetkittäistä fyysistä kontaktia. Flirttailu voi jäädä yksipuoliseksi tai siihen voidaan vastata takaisin. Flirttailua ei tule sekoittaa iskemiseen, jolla on aina tavoite.

Käytännössä flirttailu on henkilöstä riippuen pilke silmäkulmassa tehtyä sananvaihtoa, pieniä eleitä kuten ilkikurisesti silmiin katsomista tai toista hipaisemalla. Suhteellisen viatonta touhua jossa tilanteesta riippuen halutaan osoittaa toiselle, uudelle ihmiselle oma kiinnostus ja toisinaan taas viatonta leikkimielistä piristystä arkeen minkä ei toivotakaan etenevän millekään tasolle. Kulttuurillisia eroja on huomattavasti - eteläisessä Euroopassa ihan puhdas huomionosoittaminen on todella tavallista ja osa ihmisten välistä vuorovaikutusta kun taas meillä Suomessa ei perinteisesti huomiota jaeta ellei olla joko humalassa tai epätavallisen itsevarmalla tuulella. Sukupuolillisesti katsoen naiset harrastavat leikkimielistä flirttailua huomattavasti enemmän ja miehet enemmänkin iskumielessä. (Vastalauseita saa toki esittää mikäli eriävää mieltä on)

Jokainen suhde ja ihminen on ainutlaatuinen ja määrittävät omat rajansa, mikä on itselle ja toiselle ok ja etsitään yhdessä jonkunnäköinen kompromissitila. Mielipiteitä on suuntaan jos toiseen, mutta on tullut huomattua selkeä sukupuoliseikka jossa miehet eivät hyvällä katso tyttöystävien flirttailua. Aiheesta on tullut keskusteltua ystävien kanssa ja yllättävän monilla on ollut suhteissa mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuus luo helposti luottamuspulan, mutta usein täysin turhaan. Pieni flirtti valaisee harmaankin arjen ja on monelle osa normaalia vuorovaikutusta. Hienovaraista flirttiä ei pidä sekoittaa tarkoitukselliseen loukkaamiseen jota saattaa esiintyä riitojen ja huonon itsetunnon yhteydessä, ja näiden kahden ero olisikin tärkeä erottaa.

Tätä on tullut sattumoisin mietittyä paljonkin kun mustasukkaisuutta omissa kumppaneissa on ilmennyt. Toki peiliin on ollut katsomista mutta silti vaikuttaa monelle miehelle flirtti olevan punainen vaate jota ei siedetä.  Itselle flirtti on niin osa normaalia elämää ettei sitä edes tule mietittyä, eri-ikäiselle väelle sopivissa tilanteissa ja ihan piristääkseen omaa tai toisen päivää. Jos omalla sosiaalisuudella saa toiselle epävarmalle ihmiselle hyvän mielen niin mitä pahaa siinä on? Ne syyt mitä itse tulee mieleen on se että monelle suomalaiselle miehelle tuntuu olevan vaikea ymmärtää ettei se flirtti välttämättä liity mihinkään tavoitteeseen eikä sillä pyritä saavuttamaan yhtään mitään. Flirtti ei missään nimessä merkitse aitoa kiinnostusta kyseiseen ihmiseen, vaan pikemminkin viestii siitä että sen henkilön kanssa ollaan samalla aaltopituudella jotta lempeämielistä vitsailua voi puolin ja toisin harrastaa.

Itsellä flirttiin liittyy monia ns. moraalisia rajoja kun parisuhteessa ollaan jottei toista osapuolta loukata. Lyhykäisyydessään ne voidaan koostaa seuraaviksi virkkeiksi:

- kohteen tulee olla sopivan etäinen ja ns. saavuttamaton (ei siis entisiä ihastuksia tv, silloin tietoisesti pidetään se keskustelu asiallisena joskin ystävällisenä)

- fyysisesti ei ikinä kosketa vaan flirttailu on pelkästään verbaalista

- aiheeltaan se on viatonta ja leppoisaa, mitään seksiin viittavia ei puhuta eikä vihjailla. Ystävällisiksi tarkoitetut kommentit tyylillä "susta saa joku vielä kelpo miehen" on ihan ok.

- tilanteen ja henkilön pitää olla sovelias. Ikinä ei kumppanin nenän edessä tai nähden flirttailla eikä missään nimessä kumppanin tuttaville tai sukulaisille.

- tilannetta ei jatketa liian kauaa vaan se jää niihin pariin virkkeeseen.

Terveitsetuntoinen ihminen ei halua itselle rakkaan ja tärkeän ihmisen mieltä loukata. Terveitsetuntoisen ei tarvitse kumppania tehdä mustasukkaiseksi vaan uskoo toisen olevan vapaasta tahdostaan juuri sinun kanssa. Mustasukkaisuus on siitä hankala piirre että se ruokkii itseään ja helposti tulee tehtyä kärpäsestä härkänen. Perättömällä mustasukkaisuudella saa tapettua hyvänkin suhteen. Mustasukkaisuus kertoo kumppanin huonosta itsetunnosta, mutta sitäkin pystyy työstämään eikä pidä antautua jokaiselle mustasukkaiselle ajatukselle mitä päähän tulee. Keskustelulla pääsee suhteessa pitkälle!

Joku saattaa miettiä miksei sitä niin viatonta flirttailua voi lopettaa mikäli sillä ei ole merkitystä jos se kumppania loukkaa. Omalta osaltani voin todeta että sosiaalisena ja muutenkin huumorintajuisena ihmisenä se tulee automaattisesti kuvioon mukaan ilman että edes tajuan flirttailevani. Osa saattaa tulkita täysin viattomat tilanteet mun osalta flirttailuna. Jos yrittäisin välttää kaikkea mitä kumppani pitää flirttailuna joutuisin kontrolloimaan todella paljon sitä kuka mä olen. Mä ahdistuisin siitä etten saa olla oma itseni vaan mua yritettäisiin muuttaa, kontrolloida. Mulle vapaa joskin sovelias kanssakäyminen on iso osa elämää josta menisi koko maku mikäli sitä joutuisi jatkuvasti miettimään. 

Millaiset rajat teillä on parisuhteissa ollut, tai niiden haluaisitte olevan, flirttailuun liittyen? Oletteko kohdanneet vastaavia ongelmia?