Miten joskus tuntuu siltä että se irtipäästäminen on kaikken vaikeinta? Ei konkreettisesti, ei tule puhelimitse otettua yhteyttä ja jos näkeekin livenä niin on sopivan kalsea (senkin lisäksi siis että on konkkaronkallinen kavereita jotka kattoo kys. miestä murhaavasti) mutta tunnetasolla edelleen miettii miksi meni pieleen? Tuntuu että välillä ei osaa tunnetasolla päästää irti. Jää junnaamaan siihen yhteen ihmiseen vaikkei oikeastaan edes haluaisi sen kanssa tehdä mitään kun selvisi millainen ihminen todellisuudessa on. Välillä viikkotolkullakin vaikka kyseessä olisi sinänsä pieni ja vähäpätöinen tarina, joskus ei edes mitään ole tapahtunut mutta kun tilanne on kuopattu (esimerkiksi toinen tai itse varattuna tai ilmeni jotain joka teki ihmisestä jo todella kuvottavan) jää silti miettimään mitä jos ja miksi. Miksi niin tai näin kävi, miksi hän ei halua olla tekemisissä tai miksi hänestä osottautui jotain toista kuin luuli. Miksi ihmisellä on niin kova tarve ymmärtää toisia? Erotilanteissa sen huomannutkin että irtipäästäminen on helpointa kun ymmärtää miksi. Loppujen lopuksi ei ole edes kovinkaan paljon väliä onko analyysi oikea vai ei, mutta että on edes hämärä aavistus syistä jotka saattoivat johtaa kys. lopputulokseen, se auttaa jo paljon. Useimmiten ainakin itse päästää tunnetasolla irti vasta kun on seuraava ihminen jo kuvioissa. Usein tuoreemmassa lyhyessä sydänsurussa prosessoi sen edellisen loppuun. Olen miettinyt miksi näin on ja onko se tervettä? Onko se tervettä ettei käytännössä uskalla päästää irti tunnetasolla ja olla aidosti oikeasti yksin, ilman ihastusta tai edes kiinnostusta, ja päästää edellisestä irti vasta kun seuraava on jo kuvioissa? Tavallaan varmistaa itselleen ettei missään vaiheessa joudu olemaan tunnetasolla yksin, vaikka konkreettisesti on koko ajan saattanut ollakin. Ja se tuntuu jollain lailla todella epäreilulta olla missään vaiheessa olematta yksin. Miten paljon uusikin kumppani arvostaa jos tietäisi että oli vielä edellistä päivää myöten miettimässä miksi edellinen teki niin tai näin, tai miten söpö se joku olikaan? Silti itselleen haluaa sen taata antamatta toiselle samaa mahdollisuutta. Täten kysynkin:

Miten oppia päästämään ajoissa irti vai auttaako siihen vain aika?