Mikä olisi parempi mittari rakastumiselle ja kiintyvälle intohimolle kuin suudelmat? Mikään ei kerro pariskunnan välisestä kemiasta yhtä paljon kuin tapa suudella - onko se ohimenevä pusu suulle, pieni suukko otsaan, näyttämisenhaluinen limanvaihto keskellä katua vai pitkä, intohimoinen kostea huulten kohtaaminen? (toki siis tilanteet erikseen, kaikkialla ei ole soveliasta suudella eikä aikaa ym) Olen kuullut väitettävän että suudelmat ovat jopa intiimimpiä kuin seksi. Suudelmissa ei voi feikata. Sitä kihelmöivää, sähköistä tunnetta joka kehossa kulkee kun toista suudellaan ei voi feikata itselle eikä toiselle, mutta seksuaalista nautintoa voi. Seksuaalinen yhteenotto on yhä harvemmin kiintymisen merkki, mutt aitoja suudelmia ei ihmisen kanssa josta ei välitä voi vaihtaa. Keho ei koskaan valehtele.

Sattumoisin olen tätä pohtinut viime aikoina miettiessä sitä paljonpuhuttua kemiaa. Viimevuoden suhteita miettiessä vain yhden miehen kanssa sitä oli - miehen josta tuli eksä. Ainoa miehistä jonka kosketus sai sähköisen tunteen - niin harlekiinimaiselta kun se kuulostaakin - aikaan oli eksä. Tunne ettei mitään halua enemmän ku sitä ihmistä, juuri siinä ja sillä hetkellä. Se oli intohimoa parhaimmillaan. Silti suuteleminen ei tuntunut oikealta vaan oli enemmänkin vaivaantunutta omalta osaltani - miksi näin? Nimenomaan siksi että suuteleminen on niin intiimiä. Järki sanoi alusta alkaen että tämä ei tule toimimaan ja luottamus katosi matkan varrella, eikä sitä tunnetta syntynyt siitä että tuo ihminen on tällä hetkellä minulle se oikea. Häneen minä luotan ja hänen kanssaan haluan olla. Miten absurdia - seksi ja intohimo voi toimia paremmin kuin koskaan, mutta se ei ole tae luottamuksesta ja yhteenkuuluvuuden tunteesta. Tarkemmin pohdittuna en ole vuosikausiin enää suudellut ja mussa on herännyt vahva kaipuu sitä kohtaan. Suudelmiin, läheisyyteen, vilpittömään haluun olla vain ja ainoastaan sen toisen kanssa. Tiedän että se on mahdollista ja vähempään en tyydy.

Vietin myös eilisillan lukien huvikseni hyvän suudelman määritelmiä. Sopivasti kostutetut huulet , päät lievästi kallellaan, huulien hellä kosketus toisiaan vasten. Toisen huulien uurteiden tunto omia vasten, pehmeää toista vasten. Hitaasti kiihtyvä tahti, hetki hetkeltä rohkeampia suudelmia... <3 Tunne siitä että enemmän et voisi sillä hetkellä toivoa. Ja taas päästään siihen paljonpuhuttuun, osalle myytiksi muodostuneeseen kemiaan. Ilman kemiaa suudelma ei tunnu muulta kuin kahten huulien yhteenotolta. Ilman kemiaa sitä kiinnittää huomiota toisen pahanhajuiseen hengitykseen, suutelutaitoihin, hampaisiin, kehon asentoon - kaikkeen paitsi siihen että hei, tässä on oikeasti ihana ihminen ja mulla on etuoikeus saada häntä suudella.

Siten vuodelta 2011 toivon myös SUUDELMIA! Aitoja, pehmeitä, kosteita suudelmia. Lorealin sanoin: koska olen sen arvoinen :)