Naisten kesken puhutessa jonkun suhteentyngän tai tapailun mennen pieleen tai kuivuneen kasaan on syynä usein sen jonkin puuttuminen. Kuulee lausahduksia kuten "ei meillä synkannut", "se ei ollut mun tyylinen", "ei tuntunut oikeeta" tai "ei meillä ollut kemiaa". Jotkut kutsuu sitä kemiaksi, jotkut kipinäksi. MIesten kanssa jutellessa se jokin on jotain mystistä ja tuntematonta jonka uskotaan olevan naisten tekosyy sille ettei kiinnosta. Miehet harvemmin uskovat kemiaan.

Kemiaa käytetään syynä siihen että naiset sekaantuu kerta toisensa jälkeen renttuihin. Rentut on vetovoimaisia ja karismaattisia ja jostain syystä X melkeen jokaisella naisella on elämässä vaihe jolloin käydään renttuja läpi - ja suurin osa päättyy itkuihin. Tarinat mistä alkuvaiheilla järkeillen olisi voinut sanoa että tuo ei tule hyvin päättymään, mutta ihastuksissa tunnetusti ei järkeä kuunnella. Monet miehet joilla on naispuolisia kavereita turhautuvat kuullessaan kun nainen kerta toisensa jälkeen itkee sitä että miksi miehet ovat niin kusipäitä ja miten "kuitenkin sä olet niin kiltti ja ihana" - silti edes ajattelematta vakavin mielin sen kiltin miehen tapailua. Kiltit miehet on tylsiä eikä niiden kanssa ole jännää. Jostain syystä moni nainen hakee jännitystä elämään.

Siltikään pelkät järkisuhteet harvemmin toimivat. Järkisuhteissa toinen voi olla kaikin tavoin ideaali, kiltti ja kunnollinen mies jossa olisi hyvin potentiaalia tulevaksi isäkandidaatiksi, mutta intohimo puuttuu. Suutelusta lähinnä vaivaantuu ja seksi on rutiininomaista suorittamista. Tilanne mihin osa ihmisistä ajautuu, osittain siksi että ollaan luovuttu intohimosta koska on niin vaikea tavata ihmistä jonka kanssa intohimo kohtaa ja kestää, osittain siksi että se perheen perustaminen ja vakiintuminen on tärkeämpää kuin suhteen intohimo. Mutta mitä olisi parisuhde ilman intohimoa? Toki suhteessa ajan kanssa tulee tilanteita jolloin se intohimo hiipuu, se on normaalia, mutta jonkinasteinen intohimo toki olisi suotavaa olla. Se tekee elämästä niin paljon antoisampaa.

Se jokin - kemia - kipinä on usein tae intohimosta. Toinen kolahtaa niin paljon että näyttääkin syötävän ihanalta ja jollain lailla koko keho tuntuu kaipaavan siihen seuraan. Toista haluaa näpelöidä, päästä lähelle millon milläkin tekosyyllä, näpit ei pysy erossa ja öisin se nukkuminen venähtää aamutunneille saakka. Nämä suhteet kuivuvat useimmiten kasaan, millon minkäkin syyn takia. Välillä toinen tai itse ei ole valmis suhteeseen, mutta se toinen vetää puoleensa niin paljon että sitä viis veisaa siitä seikasta. Välillä ei olekaan suunnitelmissa muu kuin pelkkä seksi ja hauskanpito. Välillä intohimo loppuu oman aikansa kuluttua ja ne muut luonteenpiirteet tulevat paremmin esiin. Suhteellisen harvoin tapaa ihmisiä jotka oikeasti kolahtavat, ja vielä harvemmin tapaa ihmisiä joiden kanssa on sekä intohimoa että edellytykset hyvään ja tasapainoiseen parisuhteeseen. Silti se tunne elää mielessä. Kun sen kerran on kokenut, sitä ei halua unohtaa ja vähempään ei tyydy. Ja miksi pitäisikään tyytyä vähempään? 

Jokainen on suhteen arvoinen jossa sekä saa tuntea itsensä halutuksi että haluaa toista.

PS: Tsekkaa myös Ikisinkun postaus aiheesta.