Pikkuhiljaa tuntuu jo siltä et kaikki selviää. Nyt mä alan nähdä selvänä koko mun ihmissuhdehistorian ja itseään toistavat kuviot ja ymmärtää miksi kaikki meni miten meni. Nyt ne tuntuvat jo loogisilta.

Ennen kaikkea on mietityttänyt mun vaikeus sitoutua - miksi se on mulle niin vaikeata? Aina se on ollut vaikka samaan aikaan haluan yli kaiken sitoutua. Hetki hetkeltää se on helpompaa koska nykyään en aio pelätä pelkoa vaan kohtaan sen. Silti olen halunnut pitää takaoven avoinna ja pitää varmuuden siitä että selviän, ymmärtämättä kuinka raukkamaista se on ollut. Ihmissuhteissa ei ole takuita, on vaan usko. Usko siihen että kaikki menee niin kuin on tarkoitettu. Usko siihen että kaikesta selviää. Usko siihen että meille jokaiselle on tarkoitettu joku. Yrittämällä varmistaa itselleen turvallisen pesän johon turvautua mikäli suhde menee mönkään se takuulla myös menee. Ainoa keino saada toimiva ihmissuhde on luottaa siihen että kaikella on tarkoituksensa ja kohdata pelkonsa. Kaikesta pelottavuudestaan huolimatta muuta keinoa elää ei ole. Täytyy vaan riskeerata kaikki ja uskaltautua suhteeseen. Silläkin uhalla että kaikki menee pieleen ja sattuu. Sillä sitä elämä on - riskejä ja mahdollisuuksia mennä pieleen. Minä en voi muuta.

Ensimmäistä kertaa sitten yläaste ja lukioaikojen olen suunnannut katseeni samanikäisiin poikiin. Olen katsellut ja jutelltu opiskelijakavereiden kanssa ja totuttautunut pikkuhiljaa ajatukseen suhteesta opiskelukaverin kanssa. Ennen en siihen kyennyt. Talvisen hässäkän jälkeen ajatus samanhenkisestä ja samanlaissa elämäntilanteessa olevan opiskelukaverin kanssa pariutuminen tuntuu todella hyvältä. Mahdollisuudet onneen ja toimivaan parisuhteeseen ovat suuremmat kun kummatkin ovat samanhenkisiä. Se on riskienhallintaa parhaimmillaan välttämällä jo etukäteen tietynlaiset ongelmat eri elämäntilanteista tai arvoista. Se tarkoittaa uudenlaisille ajatuksille totuttautumista, mutta samaan aikaan uuden elämän avartumisen. Elämän jossa minulle on varattuna onnea. Johtui sen välttely sitten syystä tahi toisesta, minä olen valmis onnelle. Onni kenties vielä tuntemattomassa muodossa mutta onni silti. Pehmeä, syleilevä onni.