Tänä yönä arvelluttaa aihe minkä jokainen on varmasti joskus kohdannut - yksipuolinen kiinnostus. Se oli ennen minulla enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Hämmentävää oli se että varsinkin nuorempana onnistui kaiken käytöksen tulkita omaksi hyväkseen, ja kun sen kiinnostuksen kohdisti ilmenikin ettei toista kiinnostanut - ollenkaan. Taas kerran ihmissuhteet ovat asia jota voi vain harjoitella. Harjoitus tekee mestarin. 

Tämä liittyy kiinteästä aiheeseen aloitteen tekeminen ja kumpi tekee. Kuten sanottua, haluan vetää asioita varman päälle ihmissuhteissa - joka itsessään on paradoksaalista koska se tekee niistä kaikkea muuat - ja sen takia myös olen halunnut että se toinen osapuoli tekee aloitteen minulle. Erehtymisen riski ei ole ihan niin suuri, ja niitä erehtymisiä on tullut totisesti koettua. Siitä on seurannut se että olen arempi kuin nuorempana tekemään alotteita koska niin monta kertaa on tullut pakit. Ja vaikka pakit eivät itsessään tarkoitakaan täyttä epäonnistumista ihmisenä, ne silti harmittavat ja ottavat itsetunnon päälle. Monet pakit - monta itsetunnon kolausta ja lopulta ei enää uskallakaan tehdä niitä.

Toki olen miettinyt miten olen voinut erehtyä niin paljon. Yksi liittyy tiiviisti haaveilemiseen ja niiden konkretisoimista yksittäisiin ihmisiin joiden kanssa ei vielä mitään suoranaista ole tapahtunut, mistä saa varmuutta ja rohkaisua kun "niin kivasti voi käydä" ja uskaltaa tehdä sen aloitteen herkemmin. Tietyllä lailla perustaa sen aloitteenteon mielikuvitukselle eikä todellisuudelle, mikä näin kirjoitettuna kuulostaa todella typerältä. Silti haaveilusta en halua luopua enkä osaa sitä oikein kohdistaa muihin kuin tuntemiini ihmisiin. Toinen piirre liittyy siihen etten osaa niin hyvin lukea ihmisiä vaan se on täysin opettelemalla opittu juttu. Siinä onneksi olen jo parempi!

Pettymystäkin oppii käsittelemään. Se on kerta kerralta helpompaa koska siihen osaa jo varautua ja tietää että siitä hengissä selviää. Siihen saattaa jo etukäteen varautua ja ennaltaehkäistä riskejä miettimällä jo etukäteen kiinnostavan tyypin mainetta tai käytöstä. Sillä se on elämää - aina kiinnostukset eivät vain kohtaa. Joskus luin vertauksen että jotkut tykkäävät suklaasta, toiset vaniljasta - muttei se tee suklaasta yhtään sen huonompaa jos vaniljan valitsee. Sitä vaan haluaa eri asioita. 

Silti sitä on jo etukäteen varuillaan. Ihminen oppii kokemuksen kautta ja tarpeeksi monta huonoa kokemusta tekee epäilemättä epävarmaksi. Kai siihenkin auttaa aika, ken tietää? Ei voi muuta kuin odottaa.