Kevät pistää hymyilyttämään ilman sen kummempaa syytä. Ei uusia ihastuksia, tutustumisia, sutinoita tai edes pienen pientä flirttia. Ihan normaalia eloa ja rentoutumista rankan talven jäljiltä :) 

Loppuviikosta olen ollut sinkkuna tasan puoli vuotta. Silti yhtään ei ahdista vaikka jokunen aika sitten sitä pelkäsin ja kavahdin. Silloin puoli vuotta tuntui suoranaiselta kuolemantuomiolta jossa olen ikuisesti tuomittu kuolemaan yksin. Nyt ei tunnu vaan olen päinvastoin iloinen siitä että saan käyttää kaiken aikani ystäville, omalle ajalle, työlle, harrastuksille, koululle, perheelle ja rakkaalle lemmikille. Ylimääräistä aikaa ei kertakaikkiaan jää eikä yksinäisyyden tunne kerkiä käymään edes mielessä. On hyvä olla vain itsensä kanssa.

Ihmisiä seuratessa tulee pidettyä silmät auki ja ihaillen milloin mitäkin miestä ajoittain tuhmatkin mielessä, mutta oikea juttelu ja tutustuminen ei huvita oikeastaan ollenkaan. Ei vaan tee mieli hakeutua ehdoin tahdoin seuraan kun se aika itselle tuntuu niin kallisarvoiselta.

Juuri nyt tuntuu niin sanoin kuvailemattoman hyvältä etten halua herpaannuttaa tätä tasapainoa sutinoilla. Puoli vuotta sitten en koskaan olisi uskonut tätä vielä sanovani, mutta nyt voin sen jo todeta: sinkkuna on ihanaa!

 
Hyvää kevättä!