Lähimmät viikot ja päivät on olleet ihan mielettömän tunnepitoisia. Olen vuorostaan tuntenut suunnatonta kiitollisuutta kaikista ihanista ihmisistä mun elämässä, välillä itkenyt mieletöntä ikävää kotipaikkakunnalle ja välillä itkenyt liikutuksesta. Ja arvatkaa mitä - se tuntuu mielettömän hyvälle.

Ei, elämässäni ei ole vieläkään suurta rakkautta. Omassa elämässä ei ole mikään muu muuttunut paitsi oma asenteeni. Tämä kevät on ollut niin opettavainen niin monella tapaa. Laitoin kaikelle stressille pisteen ja myönsin ääneen etten minäkään pysty kaikkeen. Siitä asti elämä on ollut rauhottumista ja olen keskittynyt niihin asioihin jotka oikeasti merkitsevät jotain - eli ihmissuhteisiin, läheisiin, muistoihin, uusien muistojen luomiseen. Elämiseen.

Minusta tuntuu että olen elänyt vuosikausia sumussa masennuksen takia. Minusta tuntuu että ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin aidosti elän. Minä tunnen, minä reagoin, minä tunnustelen, minä nautin. Elämä ei aina ole kivaa ja ikävä on tällä hetkellä todella kova perheen pariin, mutta silti se tuntuu hyvältä.

Aika monta vuotta olen kiistänyt tarvitsevani rakkautta. Se on tuntunut turvalliselta olla tarvitsematta ketään - jos ei anna ei voi myöskään sattua.

Sanomattakin selvää että jos ei anna ei voi myöskään saada. Tuntuu että pikkuhiljaa alan aidosti tajuta sitä mitä se "kaikkensa antaminen" oikeasti tarkoittaa. Se ei tarkoita sitä että temppuillaan ja pelataan pieniä pelejä, se tarkoittaa sitä että näytetään ne tunteet vaikka toisen tunteista ei ole mitään selvyyttä. Se on ajatusten jakamista ja niiden pienien eleiden ja mielihalujen toteuttamista. Se on kosketuksia, kauniita sanoja, ärähtelyä, hymyjä. Se on elämää.

Samaan aikaan minua pelottaa ihan järkyttävän paljon. Miten epävarma sitä tulee olemaan kun ei olekaan enää takeita toisen tunteista. Miten haavoittuvaiseksi sitä itseään pistää tavatessaan uuden ihmisen ja näyttäessään että hei, sinusta minä pidän. Miten pelottavalta tuntuu se jos ei riitäkään - mitä jos minä en riitä? Mitä jos minun pitäisi toisen mielestä olla jotain enemmän? Silti siihen pitää vain luottaa ettei niin käy. Ja jos käy niin se oli tarkoitus. Monesta asiasta löytyy tarkoitus kun oikein etsii.

Loppujen lopuksi vain rakkaudella ja tunteilla on merkitystä.