Tiedätte varmaan tunteen siitä kun käyttäytyy erilailla kuin millaisena itseään oikeasti pitää? Sitä päättää taas kerran olla rohkea ja puhelias ja päätyykin vain kyräilemään sohvanpohjalta sitä mukavannäköistä seuralaista joka porukkaanne on eksynyt. No, minä olen taas kerran tehnyt samanlaiset temput.

 

Joka kerta minä lupaan itselleni että olen rauhallinen, en stressaa enkä ota henkilökohtaisesti jos sattuu saamaan pakit. Päätän ettei maailmani kaadu vaikka se Yksi Kiva ei olekaan kiinnostunut juuri minusta - tai mikä pahempaa: on kiinnostunut muttei ole valmis / halua mitään vakavaa / sutinoi jonkun muun kanssa. Yhtä useasti se suunnitelma epäonnistuu. Alussa sitä on aina rauhallinen, mutta viikon ihastuneissa ja flirttailevissa tunnelmissa hyörimisen jälkeen turhaudun ja päädyn kertomaan tunteistani vastapuolelle ja tavalleni ominaisesti, varsin omituisin sanankääntein! :D Tämä alkaa olla jo surkuhupaisaa ja naureskelinkin kaveripojan kanssa sille miten kummallisen kuvan onnistun aina antamaan itsestäni. Mutta minkäs teet, olen kuka olen ja toivon mukaan hyvä tyyppi onnistuu näkemään sen huvittavan puolen tällaisesta hermoilusta joka pistää käyttäytymään epäloogisemmin kuin koiranpentu joka tulee mököttämään keskelle huonetta.

Ja minä en tiedä mitä kaikki tämä tarkoittaa. Minä en tiedä onko hiljaisuus nyt hyvä vai huono. Oliko tämä odottamaton härkää sarvista-temppu joka vie asiaa eteenpäin vai toisen säikäyttävä avoimuus joka sulkee toisen jo ennestään hieman kuoressa olevan olemuksen entistä syvemmälle kuoreensa? Minä en tiedä.

 

Kaikesta huolimatta olen ylpeä siitä että uskalsin. Minä olin rohkea ja kerroin että hän tekee minut hermostuneeksi. Että pyysin häntä sinne ja tänne ja tonne nimenomaan sen takia että minua pikkiriikkisen kiinnostaa, ja miten paljon se minua pelottaa. Miten olen tottunut elämään yksin ja kaikki asiat missä en voi tunteitani hallita ovat pelottavia. Minä avasin sydämeni raolleen ja minä olen onnistuja jo sen takia - siitä huolimatta mitä toinen kaikesta tästä tuumii. Minä otin riskin silläkin nojalla että menetän kasvoni, ja minä olen ylpeä itsestäni.

Hymyilyttää. Minä uskallan tarttua tilaisuuksiin, minä teen itseni onnelliseksi. Sillä loppujen lopuksi ainoa ihminen jonka kanssa sitä elää, on minä itse.