The Lord of the Ringsia lainatakseni; I feel it in the water. I feel it in the earth. I smell it in the air. Jotain on muuttunut - minun sisäinen maailmani. En jaksa stressata asioista mille en voi mitään. Näihin kuuluu olennaisesti esimerkiksi se, mitä kanssaliikkujani ajattelevat minusta.

Ennen ajatusratani kulki jotakuinkin Apua, mitähän nuokin minusta ajattelevat. Onkohan paitani väärinpäin? Näyttävääköhän vatsani isolta? Kuulostanko tosiaan niin tyhmältä kuin minusta itsestä tuntuu? Miksen osaa käyttäytyä normaalisti ja tyynesti kuten kunnon ihmiset... 

Nykyään se on lähinnä Jaa, tuommoisia ihmisiä. Tuo vaikuttaa mukavalta ja hymyilee - kivahan se on jos piristän jonkun päivää. Mukava huomata että seurani viihdyttää vaikka olo on nuutunut ja juttuni kuluneempia kuin kahden kilon siika. 

Tuntuu hassulta nähdä koko maailma kuin eri silmin kun oma ajatusmaailma on muuttunut. Joku sanoi että olen muuttunut positiivisemmaksi ja kai se on totta. Takana on niin raskas vuosi josta en ikimaailmassa uskonut selviäväni hengissä, mutta minä selvisin. Minä pystyin vastoinkäymisistä huolimatta pysymään omilla jaloillani ja oman terveyden reistailemisesta jäi katkeran asenteen sijaan vahva tunne siitä kuinka rajallinen elämä on. Minä en sairastunut vakavasti mutta jouduin miettimään elintapojani uusiksi. Jokainen kokemus tuntuu tärkeältä palaselta omassa elämänkaaressa. Perhe ja muutama ystävä tukivat minua niin paljon että opin erottamaan hyvät, minusta aidosti välittävät ihmiset niistä huonoista. Se sama asenne näkyy myös ihmissuhteissa - en halua tuhlata aikaa sellaisiin ihmisiin jotka näkevät minusta vain pinnan tai kieltäytyvät näkemästä koko minua, vikoineen kaikkineen. Kaikki se aika on pois läheisiltä joille elän kiitollisuudenvelassa koko elämäni. Minun läheiseni eivät ansaitse tulla sivuutetuiksi tuoreilta tuttavuuksilta joita ei ole tarkoitettukaan pysymään mukana pitkään. Sydän tietää milloin ihminen on vilpitön ja haluaa tutustua juuri sinuun - aina järki ei osaa sanoa miten tai miksi, mutta sydän tietää. Sitä kai kutsutaan intuitioksi.

Minä en jaksa enää murehtia sitä millaisen minun kuuluisi muiden ihmisten mielestä olla. Minä en koe että kenelläkään muulla on oikeutta määritellä kuka minä olen. Minä olen minä, yhtä vajavainen ja virheellinen ihminen kuin moni muu. Minun ei tarvitse olla muuta. Minun ei tarvitse olla täydellinen.
 

Itseluottamuksesta on aina puhuttu paljon, mutta minä en ole aiemmin ymmärtänyt mitä se on. Se ei ole oman epävarmuuden pönkittämistä muiden kustannuksella, vakuuttelua peilin edessä olevansa hyvä - vaikka se onkin hyvä alku - tai tuntea olevansa paras aina ja kaikkialla. Itseluottamus on rehellistä, kritiikitöntä suhtautumista itseensä. Rohkeutta nähdä itsensä virheineen kaikkineen ja kykyä hymyillä itselleen. Se on avoimuutta nähdä muita ihmisiä sellaisina kuin he ovat. Se on enemmän kuin tunne, se on kokonainen elämäntapa. 

Minä olen iloinen että olen sen löytänyt.

 

 

 

Kuva on otos Taru Sormusten Herrasta filmatisoinnista ja lainattu täältä.