Hyvää joulua! (vaikka jouluaiheista urputusta onkin luvassa)

Kiivastahtinen joulu tuli vietettyä ärhäkkäässä seurassa. Se opetti mitä minä en jaksa ihmissuhteessa - kiivautta. Semmoista ärhäkästä luonnetta jolla ei ole tekemistä vaikkapa alhaisen verensokerin tai väsymyksen takia - vaikkei sekään ole toivottua. Parina yötä sattui yökaveriksi erittäin huonouninen sukulainen joka kiukutteli herätessään, kiukutteli yöllä jos ulkoa tuli ääniä ja kiukutteli mikäli sänky narisi liikahtaessa. Se pilasi minunkin joulutunnelmani ja toisen ärtymys ärsytti minutkin suuttumuksen partaalle. Se asenne kuinka kaiken pitäisi olla täydellistä on suunnattoman ärsyttävää, ja ajatuskin siitä että joutuisi nukkumaan viikkoja, jopa kuukausia sellaisen ihmisen kanssa on vastenmielinen. Ei ikinä sellaista miestä jos se minusta riippuu.

Minä en halua joutua kulkemaan varpasillani kotonani. Minä en halua joutua varomaan omia sanojani ja myötäilemään toista ihmistä. Minä haluan tuntea oloni turvalliseksi ja voida luottaa siihen että saan olla oma rento itseni. 

Sovitteleva luonne on myös toivottu. Kompromisseja pitää voida tehdä ja pienistä yksityiskohdista jankutus ei ole toivottavaa. Riitoja ei pidä aiheuttaa ihan vaan riitelemisen vuoksi - minä olen sellaiselle herkkä. Riidellä pitää tarvittaessa voida, mutta jokapäiväistä arkea se ei saa olla.

Huh mikä joulu, onneksi pyhät lähenevät jo puoliväliä !

 

P.S. En tiedä mikä ihme fonttikokoa vaivaa. Yritetään korjata kunhan keksitään miten.