Olisi niin helppoa vedota kaikessa siihen että "minä nyt vain olen tällainen". Mielipideasioista ei voi kiistellä mutta reilusti kohtelun ei pitäisi olla liikaa vaadittu. Nyt minusta tuntuu että se miten minä itseni näen poikkeaa hirveästi siitä miten muut minut näkevät. Ehkä minä en olisikaan niin ihana tyttöystävä kuin minä haluaisin itseni nähdä?

Ehkä minä en ole kypsä suhteeseen? Ehkä minä en ole tyttöystävä-tyyppiä? Ehkä minä en ole niin tasapainoinen että minun kanssani haluttaisiin ottaa riskiä suhteesta? Ehkä minä herätän ihmisissä puolia esiin mitä he eivät haluaisi huomata? Ehkä minä olen ylimielinen, liian analyyttinen ja liian hukassa oman elämäni kanssa? Ehkä minua ei ole tarkoitettu suhteeseen ennen kuin elämäni on tasapainossa?

Mitä jos minä en vain millään meinaa jaksata tätä kaikkea yksin?