Minä olen miettinyt että ehkä minä ihastun aivan vääränlaisiin ihmisiin. Sellaisiin ihmisiin jotka kyllä ovat varsin hyviä kumppaneita jollekin muulle kuin minulle. Ei ole kerran tai kaksi kiinnostukset ovat menneet ristiin ja toinen onkin etsinyt jotain tyystin erilaista, suoranaista vastakohtaa minusta. Rauhallista, siveää ja hiljaista tyttöä jota minusta ei saa tekemälläkään.

Mitä jos minä en näe mikä minulle tekee hyvää?

Pelottava ajatuskin. Mitä jos ne rauhalliset ja tasapainoiset ihmiset joihin tuppaan ihastumaan eivät haluakaan minunlaista koheltajaa? Mitä jos kiinnostukset menevät ristiin? Mitä sitten tehdään?

Olenko minä yksi niistä jotka etsivät ikuisesti jotain mitä ei vaan voi löytää?

Olenko se minä jonka pitää muuttua vai pitääkö vain odottaa rauhallisesti että kohtaan etsimäni?

Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia.