Mitä vuosi 2010 sitten antoi miesrintamalla?

Alkuvuosi meni kiinnostavaa opiskelukaveria tiiraillessa. Rohkaistuin, pyysin tyyppiä ulos ja ilmeni että pojalla olikin - yllätys yllätys - ollut tyttöystävä koko ajan. Pettymystä ja helvetinmoista kiukkua, epätoivosta flirttailua ja reipasta juhlimista. Tyyppi oli ns. paha poika jolla oli hyvä sydän. Vähän hulivili ja reipasotteinen juhlija.

Heti perään kevään alussa tapasin kiinnostavan pojan juhlissa joka oli kunnollinen, kiltti ja ennen kaikkea selkeä. Syliteltiin, flirttailtiin, hassuteltiin. Suoraan maaliskuun pojan ja tyttöystävänsä silmien edessä kun vitutti niin kovin. Kostotoimenpide. Tyyppi ei pahemmin kolahtanut vaan oli ikävä kyllä tylsä. Voi kyseenalaistaa oliko hän oikeasti tylsä vai hakeudunko tiedostamatta kusipäiden seuraan koska olen niin tottunut jo kotioloissa semmoisiin?

Kesän alku meni ilman mitään sutinoita ja lähinnä töissä ollessa.

Loppukesästä tapasin vahingossa baarissa miehen. Tavattiin, tunnettiin intohimoa, naitiin - koko kuvio. Baaririetasteluksi tarkoitetusta miehestä tulikin poikaystävä. Seurusteltiin aikamme kunnes mies jätti. Oli elämäntilanteet kuulemma liian erilaiset, tosiasiassa syyksi paljastui mm. luottamuksenpula joka oli seurausta erään riidan jälkeisestä kosteasta baari-illasta. Miehellä oli omat ongelmansa mutta meillä kolahti enkä ajattele kyseistä ihmistä enää pahalla. Jutellaan kun tavataan ja toivotellaan toisillemme hyvät uudet vuodet.

Eron jälkeinen aika meni todella rikkinäisenä. Ekan viikon itkin hysteerisenä. En syöny, en nukkunu, mä vaan itkin. Sit tuliki baarivaihe päälle jollon mentiin parhaimmillaan neljäki kertaa viikossa baarissa paikkaamassa sitä kolhiintunutta itsetuntoa. Yksi kappale yhen yön juttuja, siksi tarkoitettu ja siihen jäänyt. Sekavaa aikaa.

Loppuvuodesta tapasin herra pikaromanssin. Villi poika joka omien sanojensa mukaan halusi sitoutua, mutta muutamien intensiivisien päivien jälkeen ei tuntunutkaan kuulemma enää oikealta. Otti mitä halusi. Tuli shokkina vaikka mäkin sen huomasin ettei kolahtanut. Itkin ku hullu pari päivää ja sit taas baarivaihe päälle. Yllätys yllätys, paikkaamaan kolhiintunutta itsetuntoa. Bongasin taas baarista seuraa ittelleni mutten tehnyt mitään koska se ei tuntunut oikealta. Kumma kyllä siitäkin jäi käteen jotain positiivista - eka kerta mun elämässä kun oikeasti kuuntelin itteäni et mitä minä tartten ja haluan, ja tajusin että mä en pysty enää antamaan ittestäni miehille mitään. Mä tarvitsen tauon.

Viimeisen herran temppu herätti tajuamaan et vuosi loppui niin lujaa että nyt pitää rauhottua. Tajusin ekaa kertaa että mä olen pirun miellyttämisenhalunen miesten seurassa. Mä mukaudun sen mukaan mitä mä luulen toisen haluavan mun olevan enkä kykene olemaan oikeen oma itteni. Eksän kanssa olin jokseenkin mutta meillä synkkaskin. Päätin ottaa aikalisää itteeni varten ja tässä sitä ollaan. Tuoreen blogin kirjottajana ja pää täynnä ajatuksia mitkä odottaa pääsevän julkaistuiksi. :)