Pitkien pohjustusten jälkeen olen tilanteessa jossa olen puhdas, täydellinen sinkku joka jollakin omituisella lailla on kahden (kolmen) miehen loukussa joista yhdenkään kanssa ei vaikuta realistiselta päätyä suhteeseen.

Yksi on ihminen jota olen katsellut "sillä silmällä" jo pitkään, pyydellyt kahville ja nyt vihdoin viimein päässyt tutustumaan niiden paksujen muurien taakse piilevään ihmiseen edes hieman. Olo on iloinen että toinen edes haluaa yrittää laskea suojamuurejaan kun niin elävästi on muistissa ajat jolloin pelkäsin läheisyyttä niin paljon että pelkkä tekstiviesti saattoi ahdistaa melkeen hengenahdistuksen paikkeille. Minä tiedän miten paljon se toiselta vaatii. Samaan aikaan toinen on niin etäinen, hakeutuu lähelle mutta vaikuttaa kohtelevan kaikkia muita ystävällisemmin kuin juuri minua. Enkä minä ymmärrä mitä kaikkea tämä meinaa, joten olen päättänyt olla ajattelematta.

Toinen on ystävä joka on päättänyt käyttäytyä niin omistavasti ja mustasukkaisesti kuin vain rakastunut mies voi käyttäytyä. On tarjottu ruokaa, viety elokuviin, tarjottu takkia kylmässä, vihjailtu muille - myös herra ykköselle - että olemme yhdessä. On ollut kova työ selitellä ettei välillämme ole mitään, että me olemme vain ystäviä. Välillämme ei ole tapahtunut mitään eikä toinen missään nimessä halua sitoutua. Minä en osaa nähdä ystävää muuna kuin ystävänä. Vaikea tilanne. Ujo herra yksi on vaikuttanut perääntyneen ystävän "hauskojen vitsien" toimesta. Minä ymmärrän, minäkin perääntyisin jos tilanne toisen kohdalla olisi epäselvä. Nyt on vain kova työ osoittaa herra yhdelle ettei mitään ole tekeillä. Vaikea vaan tehdä kun ei tiedä mitä toinen tuumaa kun tunkeilla ei haluisi. Kaipa fiksuinta on vain pysytellä näkyvissä ja katsoa mitä aika tuo tullessaan.

Tämä tilanne tuntuu niin turhalta. Kaksi miestä joista kumpikaan ei ole realistinen poikaystävä. Kuka olisi uskonut minun joutuvan vielä joskus tälläiseen tilanteeseen?

Kaiken huipuksi olen saanut kuulla vanhalta tuttavuudelta että kaikista suhdeyrityksistä huolimatta minä olin, ja olen edelleenkin "se oikea". Sain kuulla ne maagiset sanat "minä rakastan sinua" ja ihmisen tuntien, minä uskon. Se tieto tuli puun takaa, pitkän hiljaisen ajan jälkeen ja täysin epätodennäköisen yhteenpalaamisen varjolla.

Niin monta miestä, mutta silti niin yksin. Elämä on niin ironista joskus.