Ellei se joskus aiemmin ole jo tullut selväksi niin minä en ole kärsivällinen ihminen. Olen liian hyvään tottunut ja pullamössösukupolvea X. En ole aina saanut mitä olen halunnut, mutta minä olen halunnut sitä nopeasti. 

Ihmissuhteissa tärkeimpiä piirteitä on kärsivällisyys. Pitää jaksaa odottaa että tilanne kehkeytyy itsestään, rauhassa tutustuen. Ei pitäisi olla niin kiire kokemaan kaikki, tässä ja nyt. Valitin aiemmin siitä että minä kiiruhdan tekemään edes jotain, tilanteissa joissa ajan kanssa olisi kuitenkin tutustuttu. Nyt tilanne on lähinnä vaivaannuttava. Olisi pitänyt vain odottaa.

Kärsivällisyyttä pitäisi olla myytävänä jossain. En ymmärrä miten kukaan jaksaa kärsiä hellyydenkipeydestä viikkoja, kuukausia ja jopa vuosia. Minulle tämä vuosi tekee jo tiukkaa. On ollut hetkiä jolloin olisin ollut valmis antamaan jopa toisen käteni siitä hyvästä että joku ottaisi kainaloon ja puhaltaisi niskaan. Eihän sitä ihan yksin ole tullut vuotta vietettyä, muttei tapailu sitä suhteen ja paljonpuhutun rakkauden tuomaa tunnetta korvaa.

Minä en vaan millään haluaisi olla yksin.

Hävettää.