Mainitsemani herrasmiehen kanssa käydyt kahvittelut ovat nyt käyty. En oikein tiedä mitä ajatella, olo on vähintäänkin sekava. Kahvihetki tuntui menevän täysin penkin alle -minusta tuntui että poika oli jäykkä kuin rautakanki ja vaikutti siltä ettei vähempää voisi haluta olla siellä kahvilassa minun kanssani. Tuntui kummalliselta kun hän sitä kuitenkin ehdotti. Tuntuu siltä että tuotin suuren pettymyksen tulemalla omana itsenäni vaikka käyttäydyin normaalisti, olin siististi ja nätisti pukeutunut ja se pieni jännitys että koskettavatko kädet toisiaan oli läsnä. Koskettihan ne, ja ajoittain kädet saivat olla paikoillaan ja toisinaan ne vedettiin salamana pois kuin käteni olisi ollut polttavan kuumia hiilikekäleitä. Edes kotimatkalla ei tullut kutsua teekupilliselle ja vaihdettiin jäykähkö, väkinäinen halaus - miehen toimesta.

Aamulla puhelinta katsoessani tuli harmistus ja ajatus siitä mikä minussa on vikana. Päivän mittaan se muuttui ärtymykseksi mikä miehessä on vikana - hänhän se minua pyysi! Ärsytti se itsestäänselvä kohtelu jota sain osakseni, ärsytti kahvipyyntö jota seurasi käytös josta lähinnä tuli mieleen että herra haluaa nyt nopeasti kotiin. 

Tällaisessa tilanteessa huono itsetuntoni nostaa rumaa päätään. Tuli niin halveksittu olo että laittauduin tarkoituksella epätavallisen hyvännäköiseksi ja menin tervehtimään ystäviäni paikkaan missä herra tai hänen kaverinsa saattavat minut nähdä. Toivoin että mahdollisimman moni heistä näki. Loukattu mieleni kaipasi kehuja. Nyt jälkikäteen hävettää lapsellinen käytökseni - ei sitä ihminen tunteilleen mitään voi. Jos ei kiinnostaa niin ei kiinnosta eikä ketään voi siitä syyllistää - ei vaikka kuinka sattuisi.

On vaikea tietää mitä herra ajattelee. Hän on niin paljon muuta kuin mihin olen tottunut - kunnollinen, fiksu ja ujo mies joka harkitsee ennen kuin toimii. Aiemmin tapaamistani miehistä opin tietämään mitä he tahtoivat ja lukemaan käytöstä koska olin kohdannut sen niin monta kertaa aiemmin. Tätä en osaa ollenkaan lukea.

Kai se on ihan hyväkin tavata normaaleja kunnon ihmisiä ja saada kunnioittavaa kohtelua osakseen. Toistaiseksi se tuntuu varsin vieraalta. Ei tässä muu auta kuin odottaa. 

Silti suututtaa.