Oivalsin eilen kuinka huono ihmisvaisto minulla oikeasti onkaan. Kerta toisensa jälkeen olen tavannut ihmisiä jotka ei tee minulle hyvää ja vaistonnut asioita joita ei ole ollut olemassa. Olen monesti miettinyt että jostain syystä minun ei ole yhtä helppo lukea muita ihmisiä kuin muilla vaikuttaa olevan ja arvaan aika helposti väärin ihmisten tunnetiloja. Onneksi sitä on hieman oppinut ajan kanssa, mutta opittavaa on silti vielä paljon.

Olen monesti ajatellut kun olen tulkinnut ihmisten aikeita tai haluja väärin (yleensä siis kokenut, että joku on hyvinkin vahvasti kiinnostunut kun sanat ja katseet ja eleet omalla kohdalla tarkottaisi että olen t o d e l l a kiinnostunut, mutta normaalille ihmiselle ne ovat vain keino osoittaa että hei, olet mukava - ilman sen kummempaa piilomerkitystä - tai päinvastoin, etten tosiaankaan tajua kun joku on kiinnostunut ja osoittaa sen kuulemma ilmiselvästi niin että kaikki muut huomaavat) että vitsit mikä ääliö kun johdattaa tahallaan harhaan. Alan ymmärtämään ettei se ihminen olekaan ääliö, se on ihan normaalia ja se olen minä joka sen tulkitsee väärin. 

Tunnen itseni suunnattoman typeräksi.

Pisti miettimään mitä muutakin tulkitsen väärin. Mihin voin uskoa jos en tunteisiini? Mistä voin ikinä tietää millä aikeilla ihmiset minuun tutustuu? Välillä mietityttää miten monta kertaa ihminen oikein voi tehdä samoja virheitä. Aika monta kertaa ilmeisesti...

Ehkä inhottavinta tässä on ajatus siitä että suurin osa haluaa tosiaan olla ihan vaan ystävällisiä - aivan samoin kun minä itse. Suurin osa haluaa vain olla ystävällisiä ja vaikka vilpittömästi nauttiikin toisen seurasta, todella harvan kanssa haluaisi silti mitään halausta enempää. Se vaatii jotain erityistä, kai niin kutsuttua kemiaa. Jota minä en taida nähdä vaikka se lukisi kirkkaansinisessä kyltissä. Voi hoh hoh...

Ahdistaa. Ystävällisiä ihmisiä pyörii ympärillä ja mietityttää millä mielellä sitä liikutaan. Taas vaihteeksi päästään uskallukseen - minä en uskalla ihastua ellen ole toisen tunteista varma. Minä en ikinä uskaltaisi tavoitella ketään, rohkeuteni ei vaan riitä. Pelkään että ihastun taas kerran ja siinä sitten taas ollaan nallina kalliolla kun toinen on ollut täysin kaveripohjalta liikkeellä.

Typeriä nämä ihmissuhdeongelmat. Välillä sitä miettii miten vaikeita asioista voikaan itselle tehdä.