Ehkä historian vanhimpia kysymyksiä: voiko sitoutumiskammoinen mies muuttua? Samalla myös historian suurimpia virheitä elää toivossa muutoksesta, ihmisen on kelvattava suhteessa sellaisena kuin on eikä muutosta voi vaatia. Mutta tunteet ovat tunteita eikä niitä voi sammuttaa. Se pienikin toivonripaus muutoksesta jaksaa kannustaa yrittämään kerta toisensa jälkeen. Se on varmaan se sama syy siihen miksi ihminen jää vaikka toinen puhuu nyrkeillään - ehkä se vielä muuttuu. Sillä on niin paljon stressiä työssä. Kyllä se silti rakastaa. Se on luvannut muuttua.

Ei, minä en ole rakastunut. Rehellisesti sanottuna minä en edes tapaile ketään - mutta pohjustan ihastukseni sille oletukselle että ehkä eräs vielä joku päivä haluaa sitoutua ja yrittää.

Niinpä niin, ehkä vielä joskus. Ei pidä pidättää hengitystään odottaessa.

Mutta se toinen vaikuttaa niiiin ihanalta. Sellaiselta kunnolliselta rehdiltä tyypiltä jollaisia ei liiaksi asti nykyään enää ole.

Järki ja minä, me emme asu samassa ruumiissa.